Zeiss Großenplanetarium - Kosmiset elokuvaluotot

 

Elokuvat ovat minulle yhtä tärkeitä kuin musiikki, joten kun sain mahdollisuuden osallistua esitykseen Zeiss Großenplanetariumissa, olin innoissani huomatessani, että heillä oli esitys nimeltä “Kosmiset elokuvaluotot.” Eri maassa ollessani musiikkiohjelman hieno puoli on, että tietyn kielen ymmärtämistä ei vaadita katsomiseen. 

Esityksen kuvaus kutsuu katsojat matkustamaan kaukaisten galaksien, aurinkokuntamme ja muiden kautta samalla kun kuuntelevat melodioita suosittujen elokuvien - uusien ja vanhojen - ääniratoilta. Planetaarion “Kosmisessa” sarjassa musiikkityylit kuvataan chilloutiksi, jazziksi ja rockiksi. 

Ääni on yleensä yksi ensimmäisistä aisteista, jotka kehitämme syntymästä (tai jopa ennen sitä), joten on reilua sanoa, että kuulimme kaikki todennäköisesti ensimmäisen laulamme ennen kuin puhuimme ensimmäisen sanamme. Musiikki on luomus, joka on ollut olemassa kauan ennen kuin annoimme sille nimen, ja se tulee elämään meitä pidempään sen jälkeen, kun olemme poistuneet tästä maasta. Musiikilla on uskomaton kyky saavuttaa syvyyksiä sydämissämme ja mielemme sopukoissa, joita mikään sielu ei ole koskaan ennen nähnyt tai tuntenut. Musiikki kertoo tarinoita ja saa meidät tuntemaan kaikenlaisia tunteita. Musiikki on ilmaisumme itsestämme ja kaikesta, mitä voisimme olla. Musiikki on nykyisyyden ja visionäärisyyden dikotomia, ja se pitää sisällään niin paljon merkitystä jokaiselle kuuntelijalle.

Minulla on ollut muutama kokemus planetaarioissa aikaisemmin, yleensä tyypillisiä 'tähtikierroksia' tai 'katso aurinkokuntaamme' -tyyppisiä esityksiä. Oli hienoa päästä rentoutumaan ja näkemään jotain erilaista tällä kertaa sekä nauttia sellaisista äänellisistä nautinnosta ja katsella mukaansatempaavaa spektaakkelia. Vaikka se ei vaadi ylivoimaisesti suurta aivokapasiteettia, jonkun puhuminen tähdistä tai muusta tiedeaiheisesta vaatii silti vaivannäköä sitoutua ja kuulla, mitä sanotaan. Musiikki, toisaalta, liikuttaa ihmistä ja antaa vapautta sitoutua siihen tasoon, jonka he kokevat sopivaksi - vaikka se tarkoittaisikin irtautumista.

Itse esitys täytti lupaustaan, avaten erittäin tutulla Harry Potter -teemalla, ja esityksen aikana soitti muita helposti tunnistettavia melodioita, kuten Jawsista, Dune (2020) ja päätti Titaniciin. Muita ehkä vähemmän huomaamattomia (tietyille yleisöille) instrumentaalikappaleita ovat kappaleet Jokerista, Blade Runner 2049 ja Fabulous World of Amelie. Sekä musiikilliset että maisemasiirtymät olivat moitteettomia ja yhdistyivät upeasti sävyyn ja tunneilmaisuun. Esimerkiksi Jaws-teemakappale soi mustan aukon eri kuvien päällä - puhumattakaan jännityksestä!

Planetaarion kuva oli kirkas kuin päivä pimeässä huoneessa. Tietenkin koko pyöreän, kupolimaisen muodon tarkoitus on täysin upottaa katsojat näyttöön, jolloin se näyttää siltä, että katsot taivasta. Jotkut kuvat olivat paikallaan, kun taas toiset veivät sinut ympyrään tai kulkivat esineiden läpi ylhäällä, ja saivat sinut tuntemaan, että liikuit samalla kun nojaat taaksepäin tuoleen, pää taivutettuna ylöspäin. Tämä on henkilökohtaisesti suosikkiosani, mutta veikkaan, että se olisi myös varoitus niille, jotka ovat alttiita huimaukselle - jos se auttaa, se ei ole aivan yhtä immersiivistä kuin huvipuistolaitteet, jotka eivät ainoastaan liikuta näyttöä vaan myös tuolia.

Maisemat esityksen aikana vaihteleva kuusta ja tähdistä aurinkokuntaamme, etäisiin galakseihin ja muuhun - mukaan lukien söpö pieni mökkikohtaus, jossa on lunta maassa ja kirkas vihreä Revontulien loiste ylhäällä. 

Esitys kesti noin tunti, ja planetaarion henkilökunnan apu ennen ja jälkeen esityksen oli erittäin miellyttävää. Osa siitä, mikä teki kokemuksesta niin paljon suuremman, oli tilan puhtaus ja mukavuus sekä erinomainen palvelu. 

Kaikille, jotka etsivät uutta elokuvakokemusta, suosittelen lämpimästi, että kaikenikäiset ihmiset menevät katsomaan mitä tahansa esitystä Zeiss Großenplanetariumissa!

Lisätietoja saatavilla olevista planetaario tapahtumapäivistä ja lipuista, napsauta tästä.<\/div>